Coach Ulrika Björkstam

6 tuntia sitten

Yksi valmennusteni kantavista teemoista on ratkaisukeskeisyys, joka on myös resilienssin keskeinen osatekijä.

𝙍𝙚𝙨𝙞𝙡𝙞𝙚𝙣𝙨𝙨𝙞𝙨𝙨𝙖̈ 𝙚𝙡𝙞 𝙢𝙪𝙪𝙩𝙤𝙨𝙠𝙮𝙠𝙮𝙞𝙨𝙮𝙮𝙙𝙚𝙨𝙨𝙖̈ 𝙚𝙞 𝙤𝙡𝙚 𝙠𝙮𝙨𝙚 𝙫𝙖𝙞𝙣 𝙖𝙨𝙞𝙤𝙞𝙝𝙞𝙣 𝙟𝙖 𝙩𝙞𝙡𝙖𝙣𝙩𝙚𝙞𝙨𝙞𝙞𝙣 𝙧𝙚𝙖𝙜𝙤𝙞𝙣𝙣𝙞𝙨𝙩𝙖, 𝙫𝙖𝙖𝙣 𝙢𝙮𝙤̈𝙨 𝙚𝙧𝙞𝙡𝙖𝙞𝙨𝙩𝙚𝙣 𝙫𝙖𝙞𝙝𝙩𝙤𝙚𝙝𝙩𝙤𝙟𝙚𝙣 𝙚𝙣𝙣𝙖𝙠𝙤𝙞𝙣𝙣𝙞𝙨𝙩𝙖 𝙟𝙖 𝙧𝙖𝙩𝙠𝙖𝙞𝙨𝙪𝙟𝙚𝙣 𝙣𝙖̈𝙠𝙚𝙢𝙞𝙨𝙚𝙨𝙩𝙖̈.

Resilientti ihminen suhtautuu avoimesti elämän tuomiin uusiin haasteisiin ja menee niitä kohti, vaikkei hänellä välttämättä olisi ennakkoon mitään takeita onnistumisesta.

Ratkaisukeskeisyyden ansiosta emme keskity vain mahdollisiin ongelmiin, vaan näemme haasteet myös mahdollisuuksina kehittyä ja oppia.

Näin voimme peilata taaksepäin ja nähdä siellä edistysaskeleita ja voimavaroja, jotka ovat auttaneet aiemminkin eteenpäin. Uusien kokemuksien kohtaamista värittää tällöin realistinen optimismi.

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa ja etenkin kuuntelu on kaikenlaisissa kohtaamisissa tärkeää. Erityisesti tämä pitää paikkansa valmennustapaamisissa, sillä valmentajan tehtävänä ei ole neuvoa asiakastaan tekemään tietynlaisia ratkaisuja. Sopivilla harjoituksilla ja kysymyksillä valmennettava pikemminkin pääsee neuvomaan itse itseään ja löytämään oman tapansa edetä.

Aktiivisella kuuntelulla ja olemalla aidosti läsnä voimme myös ystävinä ja perheenjäseninä esittää toiselle avaavia kysymyksiä, joiden kautta hän voi oivaltaa jotain itselleen tärkeää. Tähän perustuu myös valmennusfilosofiani, sillä uskon, että jokaisesta meistä löytyy valtavasti viisautta ja voimavaroja löytää ne meille parhaat ratkaisut, kun oivallukset vain saavat tilaa tulla esiin. ✨ ... Näytä enemmänNäytä vähemmän

Coach Ulrika Björkstam

1 päivä sitten

Käyn paljon valmentamassa erilaisissa organisaatioissa ja yksi teema, mistä paljon puhutaan, on hybridityöskentely. Aihe liittyy kiinteästi työyhteisön resilienssiin luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden kautta.

Monissa organisaaioissa hybridityöskentely oli arkipäivää jo aiemmin, mutta viimeistään pandemiavuodet saivat käytännön yleistymään etenkin asiantuntijatyössä. Nopeassa muutoksessa ei välttämättä ehditty muodostaa erityisiä pelisääntöjä siitä, miten nyt toimitaan. Niinpä monin paikoin myös hybridityöskentelyä leimaavat erilaiset kirjoittamattomat säännöt, aivan kuten läsnätyössä.

Harvard Business Review'ssa oli taannoin hyvää pohdintaa siitä, että olisiko kirjoittamattomat säännöt kuitenkin mahdollista kirjoittaa auki ja näkyviksi kaikille. Hybridityön yleistyttyä olisi hyvä, että kaikki tietävät mikä on ok. Yhdelle happihyppely kesken kiireisen työpäivän voi olla osa normaalia päivää, kun taas osa tiimiläisistä voi olla siinä uskossa, ettei se ole sallittua.

Nämä voivat kenties tuntua pieniltä asioilta, mutta voivat aiheuttaa turhaa stressiä, jos niistä ei puhuta suoraan. Tietoisuus pelisäännöistä on tärkeää etenkin silloin, kun tiimissä on uusia ihmisiä.

Kirjassa “No Hard Feelings: The Secret Power of Embracing Emotions at Work” on kirjailija Giles Turnbullilta poimittu idea, joka mielestäni toimisi varsin monissa organisaatioissa. Turnbull itse oli pioneerina omalla työpaikallaan listaamassa asioita, jotka olivat tärkeitä tietää.

Tässä muutama esimerkki hänen listastaan:

“𝙊𝙣 𝙤𝙠:
📍 Sanoa, että et ymmärrä
📍 Että et tiedä kaikkea
📍 Että on myös rauhallisia päiviä
📍 Kysyä miksi ja miksi ei
📍 Pyytää johtoa korjaamaan jokin asia.“

Jos voisit kirjoittaa listan sinulle itsestäänselvistä asioista omalla työpaikallasi, mitä ne olisivat?

Vaikka olisitkin ollut pidempään samassa työpaikassa, on tällaiset asiat hyvä pitää mielessä ja kaikkien saatavilla. Listoja voi miettiä liittyen eri tilanteisiin, kuten etäkokouksiin, toimistossa työskentelemiseen tai joustaviin työaikoihin.

Digitaalisen vuorovaikutuksen suhteen on pelisääntöjä hyvä miettiä luottamuksen rakentamisesta käsin, sillä se ei etänä ole aivan helppoa. Itse ajattelen, että monet sellaiset inhimilliset tekijät, kuten vaikkapa lapsen tai lemmikin vilahtaminen ruudulla etätapaamisen aikana ruudulla, ovat omiaan lisäämään emotionaalista luottamusta. Vastaavasti on tärkeää sopia, milloin pidetään video tai mikrofoni päällä ja milloin poissa, osallistutaanko keskusteluun chatissa vai puhuen jne.

Tämähän ei toki koske vain organisaatioita, vaan myös näin yksinyrittäjänä pohdin, että vastaava lista voisi tehdä minullekin ihan hyvää 🙂 Helposti sitä kokee huonoa omaatuntoa asioista aivan turhaan. Varsinkin hiljaiset päivät ovat sellaisia, joista kannattaa nauttia, koska joinain päivinä taas hommia olisi liikaakin. ... Näytä enemmänNäytä vähemmän

Coach Ulrika Björkstam

2 päivää sitten

Viime viikolla kirjoittelin hieman negatiivisista vinoumista ja jatkan yhä saman teeman parissa, koska ajattelen, että näinä yhteiskunnallisesti haastavina aikoina niiden tiedostaminen on tärkeää. Kaikilla meillä kuitenkin on ajattelun vinoumia, ja niiden tunnistaminen itsessämme on todella hyödyllistä varsinkin silloin kun ne aktivoituvat.

Tunnistatko esimerkiksi nämä seuraavat ajattelun vinoumat:

𝙏𝙪𝙣𝙣𝙚𝙥𝙚𝙧𝙖̈𝙞𝙣𝙚𝙣 𝙥𝙖̈𝙖̈𝙩𝙩𝙚𝙡𝙮: Kuvittelemme, että tunteemme on fakta. Kun esimerkiksi koemme ahdistuksen tunnetta voimme ajatella, että jotain pahaa on varmasti tapahtumassa (ja usein vääjäämättömästi).

𝘼𝙟𝙖𝙩𝙪𝙨𝙩𝙚𝙣 𝙡𝙪𝙠𝙚𝙢𝙞𝙣𝙚𝙣: Kuvittelemme, että tiedämme mitä joku toinen ajattelee perustuen siihen, miten he ovat käyttäytyneet ja teemme oletuksia heidän ajatuksistaan.

𝙆𝙖𝙩𝙖𝙨𝙩𝙧𝙤𝙛𝙞𝙖𝙟𝙖𝙩𝙩𝙚𝙡𝙪: Katastrofoidessa ns. tunneaivot reagoivat mielen sisäiseen uhkaan ja uhkakuvan tuottamat negatiiviset ajatukset saavat meidät helposti ahdistumaan.

𝙆𝙖𝙞𝙠𝙠𝙞 𝙩𝙖𝙞 𝙚𝙞 𝙢𝙞𝙩𝙖̈𝙖̈𝙣 𝙖𝙟𝙖𝙩𝙩𝙚𝙡𝙪: Tyypillistä tässä on se, että nähdään asiat todella tunteellisesti tai yksinkertaistetusti. Jos vaikka suoriudumme huonosti tentistä, ajattelemme olevamme huonoja myös muilla elämän osa-alueilla.

𝙔𝙡𝙚𝙞𝙨𝙩𝙖̈𝙢𝙞𝙣𝙚𝙣: Kun yhdestä tapahtumasta tulee todiste loputtomasta pettymysten ja tappioiden mallista tulevaisuudessa.

Huomasitko sinä näissä jotain tuttua? ... Näytä enemmänNäytä vähemmän