Coach Ulrika Björkstam

6 päivää sitten

🌿 "Mä oon aina halunnut olla vahva johtaja, siis sellainen, johon muut voivat tukeutua. Mutta viime aikoina oon tajunnut, että oon välillä ollut ehkä liian vahva."

Näin sanoi kerran eräs toimitusjohtaja, jota olen valmentanut. Hän jatkoi: "Mä oon ajatellut, että johtajana mun tehtävä on suojella muita omilta epävarmuuksiltani. Mutta ehkä mä oon samalla estänyt muita olemasta avoimia omistaan."

Tämä jäi mieleeni, koska se tiivistää jotain olennaista psykologisesta turvallisuudesta. Turvallinen ilmapiiri ei synny vain kauniista sanoista ja hyvästä meiningistä, vaan siitä, että joku uskaltaa ensin näyttää inhimillisyytensä.

Työelämässä puhutaan paljon rohkeudesta ja resilienssistä, mutta usein unohdetaan, että ne kumpuavat nimenomaan luottamuksesta. Eikä luottamusta voi rakentaa, jos johdossa pelätään näyttää keskeneräisyyttä.

Ajattelen, että tämän ajan johtajuus edellyttää ennen kaikkea sitä, että johtajakin uskaltaa olla aito. Ja usein vasta siinä kohtaa alkaa todellinen johtajuuden kasvu.

Tutkimusten mukaan johtajat epäröivät näyttää haavoittuvuuttaan yleensä kolmesta syystä: he pelkäävät uskottavuutensa puolesta, ovat sisäistäneet vanhan johtajuusmallin tai toimivat ympäristössä, joka palkitsee virheettömyydestä.

Tämä kyseinen toimitusjohtaja päätti lähteä haastamaan noita omia esteitään tietoisesti. Hän alkoi puhua enemmän ääneen keskeneräisistä asioista ja kysyä tiimiltään mielipiteitä sen sijaan, että tarjoaisi heti vastauksen. Pikkuhiljaa hän huomasi, että ilmapiiri muuttui. Oli liikuttavaa, kuinka hän myöhemmin tavatessamme kertoi ylpeyttä äänessään, miten ihmiset olivat alkaneet avautua ja tuoda esiin uusia ideoita, myös niitä keskeneräisiä.

Emotionaalinen luottamus alkoi rakentua juuri siitä, että johtaja ei enää yrittänyt olla vahva ja virheetön. Ja se on parasta kasvualustaa resilienssille. 🌱

#inhimillinenjohtaminen #resilienssi #psykologinenturvallisuus #työelämä #johtajuus ... Näytä enemmänNäytä vähemmän

Coach Ulrika Björkstam

2 viikkoa sitten

Työelämä muuttuu koko ajan, mutta virheiden tekemisen pelko tuntuu pysyvän.

Olen viime aikoina miettinyt, miten syvälle suomalaisessa työelämässä on juurtunut virheiden tekemisen pelko. Olemme palavereissa mieluummin hiljaa sen sijaan että uskaltaisimme sanoa ideamme ääneen. Jätämme lisäkysymyksen tai eriävän mielipiteemme esittämättä, sillä on turvallisempaa olla hiljaa kuin ottaa riski tulla väärinymmärretyksi.

Mutta jos mikään ei saa mennä pieleen, mikään ei myöskään muutu.

Amy Edmondson kirjoitti viime viikolla osuvasti siitä, kuinka meidän pitäisi oppia erottamaan virheet ja epäonnistumiset toisistaan. Virhe syntyy huolimattomuudesta tai osaamisen puutteesta, mutta epäonnistuminen voi olla seurausta rohkeudesta mennä tuntemattomalle maaperälle ja tehdä jotain, mistä emme vielä tiedä kaikkea.

✨️ Ensimmäisestä pitää oppia, jälkimmäistä pitäisi jopa juhlia. Se on merkki siitä, että uskalsimme yrittää jotain, mitä emme vielä hallinneet.

On toki aloja, joissa virheitä vältellään syystä. Kirurgi ei voi “katsoa mitä tapahtuu”, eikä lentäjä voi ottaa luovia riskejä kesken lennon. Mutta harva meistä tekee työssään avosydänleikkauksia. Suurin osa meistä toimii ympäristöissä, joissa kokeilu, oppiminen ja korjaaminen ovat täysin mahdollisia ja jopa välttämättömiä, jos haluamme kehittyä.

Muuttuvassa maailmassa mikään organisaatio ei pärjää ilman kykyä haastaa totuttuja tekemisen tapoja. Psykologinen turvallisuus ei siis ole vain sanahelinää, vaan se on elinehto organisaatiolle, joka haluaa uudistua ja kasvaa. Kun ihmiset uskaltavat jakaa kokemuksensa ja kertoa, mitä opittiin ja mikä ei toiminut, he eivät vain jaa virheitä, vaan he rakentavat resilienssiä.

Tässä johtajuudella on valtava merkitys. Ei riitä, että puheissa korostetaan virheiden sallimista. Ylimmän johdon on itse näytettävä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Kun johtaja myöntää oman epäonnistumisensa tai epävarmuutensa, hän näyttää esimerkkiä inhimillisyydestä ja keskeneräisyydestä.

Ja se taas avaa muille luvan olla aidosti ihmisiä, ei virheettömiä suorittajia.

Ehkä suurinta rohkeutta työelämässä onkin se, että uskaltaa olla inhimillinen ja erehtyväinen ihminen 💚

#resilienssi #oppiminen #johtajuus ... Näytä enemmänNäytä vähemmän